Implanttien asettaminen oikeaan asentoon on tärkeää proteettisista ja esteettisistä syistä. Optimaalinen asento vähentää biomekaanisia komplikaatioita, ja lisäksi vähentää myös riskiä implantin menettämisen suhteen. Kehitys implantologiassa kuten radiologinen kuvantaminen KKTT (kartiokeilatietokonetomografia), implanttien suunnitteluohjelmistot, CAD/CAM-teknologia, tietokoneavusteinen ja navigaatio-avusteinen implanttikirurgia ovat johtaneet digitalisoitumiseen implanttihoidoissa. Tietokoneavusteinen kolmiuloitteinen implanttisuunnittelu ja kirurgia ovat mahdollistaneet tarkan preoperatiivisen arvioimisen anatomisten rajoitteiden suhteen, sekä helpottaneet preoperatiivista suunnittelua implantin asennon ja asettamisen suhteen. Ja täten myös mahdollistaneet virtuaalisen suunnitelman siirtämisen kirurgiseen vaiheeseen staattisten menetelmien (implanttiohjurit) kuin myös dynaamisten menetelmien (navigaatio) avulla yhdistettynä CAD/CAM-teknologiaan.
Avainsanat: Keinojuuri, hammasimplantti, implanttiohjuri, implanttiohjain, kirurginen ohjain, KKTT, ohjelmisto, tietokoneavusteinen hammasimplanttikirurgia, tietokoneavusteinen implanttinavigaatiokirurgia, robotti-implanttikirurgia
Vuonna 1978 pidettiin ensimmäinen laatuaan oleva hammasimplantologian konsensuskonferenssi. Sitä tukivat niin Harvardin yliopisto kuin yhdysvaltailainen National Institutes of Health. Siellä kerättiin retrospektiivista tietoa, jota analysoitiin paikan päällä. Konferenssissa laadittiin ensimmäistä kertaa myös standardit ja kriteeeristö hammasimplantologiaan liittyen. Torontossa 1982 Per-Ingvar Brånemark esitti tutkimustyötänsä, jonka oli aloittanut jo 15 vuotta aiemmin Ruotsin Göteborgissa. Brånemarkin tutkimukset osseointegraatioon (vierasesineen biologiseen luutumiseen) liittyen herätti kiinnostuksen hammasimplantologiaa kohtaan uudelleen. Konferenssi Torontossa antoi hyväksynnän Brånemarkin metodiikalle ja materiaaleille, sekä on yksi merkittävimmistä tieteellisistä läpimurroista hammaslääketieteessa 1970-luvulta lähtien.[1]
Hammasimplantteja on käytetty puuttuvien hampaiden korvaamiseen jo useita vuosia. 1990-luvun puolivälistä lähtien on ollut kasvanut kiinnostus hammasimplantteihin hoitomenetelminä. Anatomiset rajoitteet ja proteettisten rakenteiden vaatimukset vaativat implanttikirurgiaa suorittavalta kliinikolta tarkkuutta niin suunnittelussa, kuin myös implanttikirurgiassa. Hammasimplantin asettaminen ihanneasentoon mahdollistaa voimien jakautumisen optimaalisesti hammasimplantille ja proteettiselle päällysrakenteelle. Hammasimplantin asettaminen ihanneasentoon luo myös pohjan proteettisen rakenteen esteettisyydelle. Tarkkuus implanttihoidon suunnittelussa ja toteutuksessa takaa onnistumisen ilman myöhempää iatrogeenista kudostuhoa.[1] Tätä voidaan edesauttaa käyttämällä kartiokeilatietokonetomografiaa (KKTT), implanttisuunnitteluohjelmistoa ja implanttiohjurin valmistamista KKTT ja CAD/CAM-teknologian avulla saadun tiedon perusteella tai tietokoneavusteisella navigaatiokirurgialla.
Virheasennot hammasimplanteissa ovat tavanomaisia ongelmia, joka vaikeuttaa proteettisen rakenteen valmistamista myöhemmässä vaiheessa.
Tämän vuoksi on tärkeää ottaa huomioon proteettinen rakenne jo kirurgiaa suunniteltaessa. Tämä voidaan saada aikaan käyttämällä implanttiohjuria hyödyksi kirurgiaa suoritettaessa. Implantti ohjuri istuu potilaan hampaiden päälle, tai hampaattomalle kaarelle kirurgiaa suoritettaessa. Implanttiohjuri pitää sisällään tarvittavat tiedot implantin asentamisen suhteen [2-5]
Tässä katsauksessa olemme koonneet yhteen tietoa implanttiohjureista, ja käymme läpi mahdolliset hyödyt ja haitat mahdollisia tulevaisuuden parannuksia varten.
Kirurgista ohjainta käytetään hammasimplantin asettamisen tukena ja hammasimplantin asettamisessa oikeaan angulaatioon.[6]
Proteettinen rakenne määrittelee kirurgisen ohjaimen muodon. Kirurgisen ohjaimen avulla asetetun hammasimplantin päämäärä on yhdistelmä (1) tukena jatkuville purentavoimille, (2) estetiikalle ja (3) suuhygienialle. [7,8]
Useita kirurgisia ohjaimia on raportoitu kirjallisuudessa. Jotkin näistä on suunniteltu yksittäisen hammasimplantin asettamista varten, kun toisia käytetään tukemaan peittoproteeseja, useita implantteja tai muita implanttikantoisia kiinteitä rakenteita.
Kirurgisen ohjaimen vaatimukset ovat merkittävämpiä kuin sen valmistusmenetelmä. Tärkeimmät vaatimukset ovat:
● Kirurgisen ohjaimen pitää olla vakaa ja jäykkä kun se on oikeassa asennossa.
● Kirurgisen ohjaimen tulee tukeutua hoidettavan hammaskaaren jäännöshampaiston päälle tai ympärille pysyäkeen vakaana.
● Jos hammaskaarella ei ole jäännöshampaistoa, tulee ohjaimen jatkua pehmytkudoksen päälle, jota ei kirurgiassa muovata. Tämän seurauksena ohjainta voidaan käyttää myös silloin kuin pehmytkudoksia operoidaan kirurgisen implanttileikkauksen aikana. [9,10]
● Kirurginen ohjain ei saa olla liian paksu, vaikea asettaa tai estää näkyvyyttä anatomisten maamerkkien suhteen. [11]
● Kirurginen ohjain ei saa kontaminoida työaluetta luusiirteiden tai hammasimplanttien asettamisen aikana.
● Ohjaimen täytyy olla läpinäkyvä, jotta luuharjannetta ja poria voidaan seurata helpommin kun ohjain on paikallaan.
● Kirurgisen ohjaimen tulee olla rakennettu ihanteellisen kasvon muodon suhteen. Esim. hampaattomalla harjanteella, josta luuta on menetetty, tarvittavan alveoliharjanteen augmentaation määrän tulee kyetä arvioimaan hammasimplantin asettamista varten. Kuten myös tulevan huulituen ja kasvotuen suhteen.
● Ohjain tulee voida olla mahdollista uudelleen steriloida useampaa toimenpidettä varten.[12-14] Esim. sitä voidaan käyttää luusiirteen, implantin asettamista varten kuten myös implantin paljastamisen aikana.
There are various methods of fabrication for the surgical template. On olemassa useita erilaisia menetelmiä
Yksilöllisesti valmistettu tavanomainen kirurginen ohjain
Hammaskaarten diagnostiset mallit ovat valmistettu alginaattijäljennösten perustella. Kiinteä hammasimplanttikantoinen rakenteesta tehdään mallille vahaus. Silikoni jäljennös mallista tehdään muotiksi, joka täytetään kirkkaalla, kemiallisteti aktivoitavalla resiinillä. Tämän jälkeen resiini kovetetaan. Porausreiät tehdään aiempien jäljennösten perusteella pilottiporaa varten. Yhtenevän pituiset ruostumattomasta teräksestä leikatut sylinterit asetetaan poran reikiin, ja kovetetaan paikoilleen. [2,16,17]
Toinen menetelmä ohjaimen valmistamiseen on tyhjiömuotin valmistaminen. Kun lopullisesta proteettisesta rakenteesta on tehty diagnostinen vahaus, kopioidaan mallit, ja tehdään valu.
Tyhjiöllä tehty muotti asetetaan mallien päälle ja puuttuvien hampaiden kohta täytetään radio-opaakilla materiaalilla (barium sulfaatilla, lyijysuikaleella tai guttaperkalla). [18-19]
Toisessa menetelmässä, tehdään kaksi tyhjiömallia, joista toinen tehdään asettamalla läpinäkyvä muovilevy diagnosisen mallin päälle ja toinen duplikaattimalliin, joista diagnostisen vahaus on peitetty.[3] Molemmat mallit palautetaan muuttamattomina diagnostiseen malliin. Ohjainten reunat trimmataan, tehden niistä yhteensopivat. Diagnostinen vahaohjain otetaan pois ja se täytetään kirkkaalla ortodonttisella resiinillä tai radio-opaakilla materiaalilla. Täytetty ohjain asetetaan koskemattomalle diagnostiselle mallille.[3] Reiät hammasimplanttien asettamista varten tehdään röntgenkuvista saatujen tietojen perusteella, minkä jälkeen niihin asetetaan metalliset sylinterit.
Yksilöllisesti valmistetun tavanomaisen kirurgisen ohjaimen rajoitteet:
i) Diagnostiset rajoitteet kuten ekspansio, vääristymät, asetteluvirheen, artefaktat ja puutteet informaatiossa luun määrästä bukko-linguaalisuunnassa [20] ii) Ohjaimet valmistetaan kipsimallien perusteella, joka on jäykkää, joka ei ole funktionaalinen pinta, eikä kerro allaolevasta pehmytkudoksesta tai luun topografiasta.[18, 21] iii) Anatomiset maamerkit eivät ole tarkalleen määriteltävissä, kuten hermot tai linguaaliset verisuonet, sillä röntgenkuvista saatu tieto on kaksiuloitteista.[21,22] iv) Enemmän mahdollisuuksia asettaa hhammasimplantit virheasentoon. v) Vähemmän stabiliteettia kirurgisen toimenpiteen aikana vi) Kliininen lopputulos on aina kiinni kliinikon taidosta ja tarkkaavaisuudesta. [4] vii) Vaatii enemmän aikaa niin potilaalta kuin myös kliinikolta, joka lisää stressiä molemmilla. viii) Eivät pidä sisällään kolmiuloitteista tietoa.[23]
Näiden rajoitteiden ylittämisessä on tapahtunut kehitystä, jonka seurauksena hammasimplanttikirurgia on digitalisoitunut. Näitä ovat mm:
● Kartiokeilatietokonetomografia-röngtenkuvaus (KKTT)
● KKTT-perusteiset implanttisuunnitteluohjelmistot
● Tietokoneavusteinen suunnittelu- tietokoneavusteinen valmistus (CAD/CAM)-teknologia ● Computer guided implant surgery (CGIS)
● Tietokoneavusteinen navigaatiohammasimplanttikirurgia
● Robotti-avusteinen hammasimplanttikirurgia
Tietokoneavusteinen kirurginen ohjain (implanttiohjuri, implanttiohjain)
Perinteisten kirurgisten ohjaimiin liittyvien ongelmien ja rajoitteiden ylittämisen, on kehitetty tietokoneavusteisia kirurgisia ohjaimia. Tietokoneavusteinen suunnittelu/tietokoneavusteinen valmistus (CAD/CAM)-teknologia käyttää hyödyksi tietoa kariokeilatietokonetomografia-kuvauksesta (KKTT), potilaan suuontelon kudoksista otetuilla digitaalisilla jäljennöksillä ja tietoa lopullisista proteettisista suunnitelmista, jotta voidaan tuottaa CAD/CAM-menetelmällä valmistettu tietokoneavusteinen kirurginen ohjain (implanttiohjuri, implanttiohjain). [24-34] Tämä ohjain sisältää tiedon poran asennosta, syvyydestä ja hammasimplantin sijainnista. [24-34] CAD/CAM -menetelmällä valmistettu tietokoneavusteinen kirurginen ohjain on yleensä jyrsitty tai valmistettu additiivisesti stereolitografian avulla (3D-tulostus). [35]
Hyödyt (Tietokoneavusteinen kirurginen ohjain):
1. Tarkka hammasimplanttien asettaminen
2. Anatomisten rakenteiden säästäminen
3. 3D- teknologia mahdollistaa anatomisten rakenteiden tarkan arvioimisen kuten poskiontelon sijainnin yläleuassa ja mandibulaarikanavan sijainnin alaleuassa.
4. Tarkka tieto luun topografiasta
5. Tarkan tiedon saaminen luun suunnasta, määrästä ja sijainnista hammasimplanttien suhteen
6. Suuri havaittu tarkkuus 0,1mm
7. Nopeampi kirurginen toimenpide
8. Vähemmän invasiivinen, mahdollistaa flapless-leikkauksen, jonka vuoksi vähemmän turvotusta toimenpidealueella.
9. Vähemmän postoperatiivista rasitusta potilaalle ja hoitavalle kliinikolle.
10. Materiaalin läpinäkyvyys mahdollistaa näkemisen ohjaimen läpi
Rajoitteet:
1. Rajoitteet näkyvyydessä ja puutteet kirurgisessa tuntumassa toimenpiteen aikana
2. Suun avausrajoitukset hankaloittavat toimenpdiettä
3. Riski tärkeidden anatomisten rakenteiden vaurioittamiseen.
Jyrsitty ohjain on usein vakaampi, eikä ole niin hauras kuin 3D-tulostettu ohjain.[36] Toisaalta, materiaalikustannus, jyrsin ja hukkamateriaali aiheuttavat haittoja prosessissa.
Azento on menetelmä, joka tarjoaa ratkaisun yksittäisen puuttuvan hampaan tilalle. Se nopeuttaa suunnittelua, ostamista ja mahdollistaa implanttihoidon toteuttamisen toistuvasti. Menetelmässä optiset jäljennökset Cerecistä ja tai muista yleisesti käytettävistä CAD/CAM-järjestelmästä sekä KKTT-kuvat lähetetään Azento-järjestelmään. Päivän sisällä tietojen lähettämisestä, järjestelmään luodaan hoitosuunnitelmaehdotus. Kun hoitosuunnitelma on hyväksytty, kaikki implanttikirurgiaan sisältyvät komponentit lähetetään viiden päivä kuluessa (sis. implanttiohjuri, hammasimplantti, yksilöllinen implanttijatke).
Azento palvelu sisältää:
● Optisten jäljennösten liittämisen KKTT-kuvaan
● Luo kirurgisen ja proteettisen suunnitelman
● Hammasimplanttihoitoon tarvittavat komponentit (sis. implanttiohjuri, hammasimplantti, yksilöllinen implanttijatke).
Jokainen potilas saa tarkan ja yksilöllisen hoitosuunnitelman heidän optisten jäljennösten ja KKTT-kuvien perusteella. Suunnitelma sisältää kirurgisen ja proteettisen suunnitelman.
● Tietokoneavusteinen kirurginen ohjain
● Tarvittavat porat
● Spesifisen hammasimplantin
● Yksilöllisen Atlantis paranemisjatkeen
● Väliaikaisen Atlantis implanttikruunun, yksilöllisen implanttijatkeen, implanttikruunun ja runkotiedoston implanttikruunua varten (lisäpalvelu)
Palvelun korkea hinta ja materiaalikulut voidaan pitää palvelun heikkoutena.
Viimeaikoina kehittyneet 3D-tulostimet ovat muodostuneet vaihtoehdoksi implanttiohjureiden valmistuksessa, sillä 3D-tulostaessa syntyvä hukkamateriaali on vähäinen ja polymerisaatioon liittyvä kutistuminenkin on minimaalista.[37]
Vaikka CAD/CAM-menetelmällä valmistetut implanttiohjurit ovatkin tarkimpia, niiden käyttö on vähäisintä menetelmistä CAD/CAM-järjestelmien ja jyrsimen kalliin hinnan vuoksi. [38-41] Aika joka kuluu suunnitteluun, hammaslaboratoriotyöhön liittyvään odottamiseen sekä jyrkkään oppimiskäyrään, voidaan laskea myös menetelmän haitaksi. [29,37]
Edulliset ja tarkat 3D-tulostimet ovat yksi varteenotettava vaihtoehto anatomisten mallien tulostamiseen ja implanttiohjureiden valmistamiseen.
Joitakin hammasimplanttisuunnitteluun käytettäviä ohjelmistoja, joita on saatavilla on: [8]
● Procera-Software® (Nobel Biocare, Göteborg, Sweden)
● coDiagnostiX® (IVS Solutions AG, Chemnitz, Germany)
● Easy Guide (Keystone-Dental, Burlington, MA, USA)
● SICAT (SICAT GmbH and Co. KG, Brunnenallee, Bonn, Germany)
● Virtual Implant Planning (BioHorizons, Birmingham, USA)
● ImplantMaster TM (I-Dent Imaging Ltd., Hod Hasharon, Israel)
● Simplant®, SurgiCase® (Materialize Inc., Leuven, Belgium)
● Implant3D Media Lab Software (Media Lab Srl, Follo (SP), Italy)
● DentalSlice (Bioparts, Brazil)
● Scan2Guide or S2G (iDent, Ft. Lauderdale, Florida)
● Tx Studio software (i-CAT, Imaging Sciences International, Hatfield, PA) etc.
● Digitaalinen suunnittelu ja vahausten valmistaminen, hammasimplantin asennon suunnittelu, implanttijatkeen suunnittelu, implanttiohjurin valmistaminen, väliaiksen ja pysyvän rakenteen suunnittelu
● Mahdollistaa hammasimplantin, paranemisjatkeen ja väliaiksen rakenteen suunnittelun ennen toimenpidettä
● Vähentää komplikaatioriskiä liittyen hammasimplantin koon valintaan ja asentoon. Anatomiset rajoitteet, implantin asento voidaan päätellä ja mahdolliset lisätoimenpiteet kuten alveolektomia ja alveoplastia voidaan ennakoida ennen toimenpidettä. Lisäksi anatomian hahmottaminen mahdollistaa nykyisen luumäärän, ja voidaan päätellä ihanne luusiirre, luusiirteen paikka, muoto ja määrä, sinus lift -tekniikka ja implanttien asentaminen yksivaiheisessa kirurgiassa. Lisäksi voidaan tehdä hoitopäätös atrofioituneen yläleuan hoidossa ja mahdollisten zygoma-implanttileikkauksesta.
● Mahdollistaa hoitosuunnitelman ja hoitotietojen säilyttämisen kaikista hoidoista tietokannassa
● Hoidon ja hoitovaiheiden esittäminen visuaalisesti potilaalle on mahdollista
Vaikka menetelmän ovatkin helpottaneet hammasimplanttihoitoja, liittyy niihin kuitenkin rajoitteita:
● Vaatii aikaa ja ymmärrystä siitä miten ohjelmistot toimivat
● Kalliit investoinnit teknologiaan
● Vaatii tarkkaa tietoa sijainnista, tai referenssipisteiden laatimista kuvaustietoon, jotta toimenpide alue voidaan hahmottaa ja toimenpide suunnitella.[41]
Tietokoneavusteinen hammasimplanttileikkaus (staattinen järjestelmä)
(Computer Guided Implant Surgery – CGIS)
Staattinen järjestelmä, joka hyödyntää paikallista kirurgista ohjainta, jonka avulla virtuaalinen hammasimplantti voidaan mallintaa näytölle. Nämä voidaan jakaa kahteen ryhmään riippuen siitä, mitä CAD/CAM-järjestelmää on käytetty kirurgisen ohjaimen valmistamiseen.
Tietokoneavusteisesti valmistetulla kirurgisella ohjaimella on seuraavia hyötyjä: [41-43]
● Se ohjaa tarkasti osteotomiaporia
● Ohjaa tarkasti kliinikkoa oikeaan paikkaan ja angulaatioon, joka on suunniteltu virtuaalisella suunnitelmalla
● Mahdollistaa flapless-leikkauksen, jonka vuoksi potilaalla on vähemmän vuotoa, turvotusta, nopeampi paraneminen ja vähemmän jälkisärkyä
● Säästää kova- ja pehmytkudoksia, jonka vuoksi toimenpidealueella on parempi verenkierto
● Merkittävästi parempi tarkkuus implanttileikkauksessa
● Tärkeä anatomia hahmotetaan, ja riski komplikaatioille vähenee
● Nopeampi toimenpide
Vaikka tietokoneavusteinen kirurginen ohjain on hyvä menetelmä, liittyy siihen myös rajoitteita ja ongelmia. Yleisimmät ongelmat ja rajoitteet ovat:[11,44-46]
● Virheet tiedon tuottamisessa tai tiedon prosessoinnissa
● Virheet implantin asennossa, erityisesti hammasimplantin koronaali ja apikaaliosissa kuin myös angulaatiossa
● Epätarkka implanttiohjurin asettaminen tai keikkuminen toimenpiteen aikana
● Mekaaniset ongelmat porien asentoihin liittyen porauksen aikana
● Suunavausrajoituksesta johtuvat kirurgisten instrumenttien virheasennot toimenpiteen aikana
● Implanttiohjurin murtuminen
● Järjestelmän monimutkaisuus
● Järjestelmän kokonaiskustannukset sisältäen ohjelmiston ja kirurgiset ohjaimet
● Jäähdytysveden pääsyn estyminen – etenkin flapless-leikkauksissa – osteotomia-alueelle aiheuttaa potentiaalisen riskin lämmöstä johtuvat kudosvaurioiden syntymiselle
● Ohjaimella suoritetussa leikkauksessa ei voida muuttaa implantin asentoa kesken toimenpiteen, jos implanttileikkaus suoritetaan ohjaimella
Tietokoneavusteinen navigaatiohammasimplanttikirurgia pitää sisällään navigaatiojärjestelmän, joka tuottaa virtuaalisen hammasimplantin asennon suoraan KKTT-tiedosta optisen porajärjestelmän avulla, ilman tarvetta intraoraaliselle implanttiohjaimelle. Hammasimplantologiassa on olemassa useita navigaatio tai sijaintiperusteisia seurantajärjestelmiä, mutta vain osa täyttää vaatimukset tietokoneavusteiselle-kirurgialle (n. 1 mm 1 m3:ssä), luotettavuudesta ja kliinisestä käytettävyydestä.[9] Potilaassa ja kirurgisessa käsikappaleessa olevat sensorit lähettävät tietoa kolmiuloitteisesta sijainnista kameraan ja vastaanottimeen, jotta tietokone voi välittömästi laskea ja mallintaa instrumenttien sijainnin virtuaalisesti suhteessa kuvatietoon näytölle. Ja mahdollistaa liikkeiden visualisoinnin reaaliajassa kliinikolle vierekkäisissä kuvissa tai päällekkäisillä kuvilla.[24,34,47]
Tietokoneavusteinen navigaatiohammasimplanttikirurgia pitää sisällään paljon hyötyjä suhteessa staattiseen tietokoneavusteiseen implanttikirurgiaan [34] näitä ovat:
● Se mahdollistaa intraoperatiiviset muutokset implantin asennossa, tarkoittaen, että hoitosuunnitelmaa voidaan muokata leikkauksen aikana, ja kliinikko voi käyttää navigaatiojärjestelmää potilaan anatomian hahmottamiseen, mahdollistaen kirurgia välttämään tai kiertämään esteitä tai defektejä jne. jotka eivät ole selkeästi havaittavissa leikkausta edeltävässä kuvauksessa.
● Poran seuranta mahdollistaa jatkuvan hahmottamisen ja visualisoinnin tietokoneen näytöllä kaikissa ulottuvuuksissa (X,Y ja Z)
● Sen avulla voidaan päästä yli implanttiohjureihin liittyvistä kliinisistä rajoitteista kuten mahdollisista lämpövaurioista, ohjurin liikkumisesta tai murtumisesta toimenpiteen aikana jne.
Vaikka tietokoneavusteista navigaatiohammasimplanttikirurgiaa (optinen seuranta) on käytetty laajalta, kärsii se kuitenkin seuraavista rajoitteista[48-50]
● Ne ovat sensitiivisiä heijastuksille tai sensorin ja kameran välisen näkökentän häiriöille. Näköyhteys sensorin ja kameran välillä tulee säilyttää toimeenpiteen aikana, mikä ei ole aina mielekästä tai käytännölistä etenkin jos kliinikko ja avustaja ovat tyypillisessä asennossa hoitotyön aikana.
● Kallis ja vaatii isoja laiteinvestointeja
● Vaatii kliinikolta tarkkaavaisuutta toimenpiteen aikana
● Merkittävä oppimiskäyrä
Tietokoneavusteinen implanttiohjainkirurgiassa osa työvaiheista voidaan ulkoistaa, joten osalta kustannuksista ja investoinneista voidaan välttyä. [50] Tietokoneavusteinen navigaatiohammasimplanttikirurgia on lupaavaa teknologiaa, jota kliinikot ovat onnistuneesti kokeilleet rutiinisti, mikä voi parantaa turvallisuutta ja laatua hammasimplanttikirurgiassa. [51] Hammasimplanttikirurgian digitalisoituminen on helpottanut implanttien asentamista potilaille, joilla on monimutkainen luurakenne benignin tai malignin kasvaimen vuoksi. Sekä potilaille, jotka kärsivät sellaisista fyysisistä tai henkisistä ongelmista, joiden vuoksi potilaat voivat istua hoitotuolissa vain rajoitetun ajan. [52]
Robottien uskotaan olevan tarkempia ja luotettavampia kuin ihmiset, ja niiden voivat toimia osana interaktiivista järjestelmää, ovat immuuneja säteilylle. Ne voivat kerätä myös tietoa arvioimis ja koulutusprotokollia varten. Tämän vuoksi kraniaalisella alueella robottijärjestelmiä on ajateltu käytettäväksi reikien poraamiseksi luuhun implanttia varten, luurakenteiden hiomista varten tai luun sahaamista osteotomiaa varten, jotta kolmiuloitteinen tarkka rakenne voidaan irroittaa luusiirteeksi tai CAD/CAM-siirteeksi jne.[53] Robottiavusteista implanttikirurgiaa on yritetty jo kehittää navigaatioavusteiseen ohjattuun kirurgiaan.[54]
Nykyisen tiedon perusteella KKTT-kuvauksen ja implanttisuunnitteluohjelmiston käyttö sekä CAD/CAM-perusteiset implanttiohjurit vaikuttavat lupaavalta työkalulta, joka voi lisätä toimenpiteen luotettavuutta, turvallisuutta ja tarkkuutta verrattuna vapaalla kädellä tehtyyn hammasimplantti-leikkaukseen. Korkea tarkkuus tietokoneavusteisessa implantin asentamisessa saattaa helpottaa vaikeiden tapausten hoitamista. Lisäksi, korkea tarkkuus hoitosuunnitelman siirtämisessä tekee myös lopullisen rakenteen valmistamisen luotettavaksi vaihtoehdoksi. Tietokoneavusteiseen hammasimplanttikirurgiaan liittyy kuitenkin rajoitteita. Tekniikka on sensitiivinen ja sisältää useita vaiheita kuten optisten jäljennösten ottaminen, KKTT-kuvaus, KKTT-kuvan tulkinta, hoitosuunnitelman laatiminen, implanttiohjurin valmistaminen sekä implanttiohjurin asettaminen potilaalle toimenpiteen aikana siten, että se pysyy stabiilina oikealla kohdalla koko toimenpiteen ajan. Virhe missä tahansa vaiheessa saattaa vaikuttaa negatiivisesti implantin asettamisen tarkkuuteen.
Kuitenkin tietokoneavusteinen implantin asettaminen on lupaavaa teknologiaa, mutta sen toimintaa pitää arvioida kriittisesti, etenkin koska se on kliinisesti jo laajasti käytössä, ja moni kliinikko käyttää kyseistä teknologiaa. Rajallisen tieteellisen näytön, rajallisen tarkastelujakson, ja sokkotutkimusten puutteen vuoksi kirjallisuudessa, täytyy prospektiivisia kliinisia tutkimuksia tehdä potilaiden seurannan kanssa. Sellaiset tutkimukset lisäisivät tarkkuutta, ennustettavuutta ja hammasimplanttileikkauksen toistamista uudelleen sekä parantaisi kirurgisen ja proteettisen työn laatua.
[1]Shulman, L. B.; Driskell, T. D. (1997). “Dental Implants: A Historical Perspective”. In Block, M.; Kent, J.; Guerra, L. (eds.). Implants in Dentistry. Philadelphia: W.B. Saunders. p. 2.
[2]Misch CE. 3rd ed. St. Louis: Mosby Publications; 2007. Contemporary Implant Dentistry.
[3]Takeshita F, Suetsugu T. Accurate presurgical determination for implant placement by using computerized tomography scan. J Prosthet Dent. 1996;76:590–1.
[4]Pesun IJ, Gardner FM. Fabrication of a guide for radiographic evaluation and surgical placement of implants. J Prosthet Dent. 1995;73:548–52.
[5]Marchack CB, Moy PK. The use of a custom template for immediate loading with the definitive prosthesis: A clinical report. J Calif Dent Assoc. 2003;31:925–9.
[6]Chiu WK, Luk WK, Cheung LK. Three-dimensional accuracy of implant placement in a computer-assisted navigation system. Int J Oral Maxillofac Implants. 2006;21:465–70
[7]The glossary of prosthodontic terms. J Prosthet Dent. 2005;94:10–92.
[8]Petrikowski CG, Pharoah MJ, Schmitt A. Presurgical radiographic assessment for implants. J Prosthet Dent. 1989;61:59–64.
[9]Babbush CA. 1st ed. Philadelphia: WB Saunders Company; 2001. Dental Implants: The Art and Science.
[10]Christopher HJ. The use of radio-opaque templates for predictable implant placement. Quintessence Int. 1995;26:609–2.
[11]10. Burns DR, Crabtree DG, Bell DH. Template for positioning and angulation of intraosseous implants. J Prosthet Dent. 1988;60:479–83.
[12]Zinner ID, Small SA, Panno FV. Presurgical prosthetics and surgical templates. Dent Clin North Am. 1989;33:619–33.
[13]Borrow JW, Smith JP. Stent marker materials for computerized tomograph-assisted implant planning. Int J Periodontics Restorative Dent. 1996;16:60–7.
[14]Espinosa Marino J, Alvarez Arenal A, Pardo Ceballos A, Fernandez Vazquez JP, Ibaseta Diaz G. Fabrication of an implant radiologic-surgical stent for the partially edentulous patient. Quintessence Int. 1995;26:111–4.
[15]Engelman MJ, Sorensen JA, Moy P. Optimum placement of osseointegrated implants. J Prosthet Dent. 1988;59:467–73.
[16]Edge MJ. Surgical placement guide for use with osseointegrated implants. J Prosthet Dent. 1987;57:719–22.
[17]Kraut RA. Interactive radiologic diagnosis and case planning for implants. Dent Implantol Update. 1994;5:49–55.
[18]Lal K, White GS, Morea DN, Wright RF. Use of stereolithographic templates for surgical and prosthodontic implant planning and placement. Part I. The concept. J Prosthodont. 2006;15:51–8.
[19]Lal K, White GS, Morea DN, Wright RF. Use of stereolithographic templates for surgical and prosthodontic implant planning and placement. Part II A clinical report. J Prosthodont. 2006;15:117–22.
[20]Basten CH, Kois JC. The use of barium sulfate for implant templates. J Prosthet Dent. 1996;76:451–4.
[21]Basten CH. The use of radiopaque templates for predictable implant placement. Quintessence Int. 1995;26:609–12.
[22]Almog DM, Torrado E, Meitner SW. Fabrication of imaging and surgical guides for dental implants. J Prosthet Dent. 2001;85:504–8.
[23]Becker CM, Kaiser DA. Surgical guide for dental implant placement. J Prosthet Dent. 2000;83:248–51.
[24]Arfai NK, Kiat-Amnuay S. Radiographic and surgical guide for placement of multiple implants. J Prosthet Dent. 2007;97:310–2.
[25]Brief J, Edinger D, Hassfeld S, Eggers G. Accuracy of image-guided implantology. Clin Oral Implants Res. 2005;16:495–501.
[26]Widmann G, Bale RJ. Accuracy in computer-aided implant surgery: A review. Int J Oral Maxillofac Implants. 2006;21:305–13.
[27]Winter AA, Pollack AS, Frommer HH, Koenig L. Cone beam volumetric tomography vs. medical CT scanners. N Y State Dent J. 2005;71:28–33.
[28]Kobayashi K, Shimoda S, Nakagawa Y, Yamamoto A. Accuracy in measurement of distance using limited cone-beam computerized tomography. Int J Oral Maxillofac Implants. 2004;19:228–31.
[29]Ngan DC, Kharbanda OP, Geenty JP, Darendeliler MA. Comparison of radiation levels from computed tomography and conventional dental radiographs. Aust Orthod J. 2003;19:67–75.
[30]Esmaeili F, Johari M, Haddadi P. Beam hardening artifacts by dental implants: Comparison of cone-beam and 64-slice computed tomography scanners. Dent Res J (Isfahan) 2013;10:376–81.
[31]Pires CA, Bissada NF, Becker JJ, Kanawati A, Landers MA. Mandibular incisive canal: Cone beam computed tomography. Clin Implant Dent Relat Res. 2012;14:67–73.
[32]Etienne DH, Derycke RR, Gault PC, Klokkevold PR. Recent advances in implant surgical technology. In: Newman MG, Takei HH, Klokkevold PR, Carranza FA, editors. Text Book of Carranza’s Clinical Periodontology. 10th ed. St. Louis, Missouri: Elsevier (Saunders); 2006. pp. 1161–6.
[33]Jung RE, Schneider D, Ganeles J, Wismeijer D, Zwahlen M, Hämmerle CH, et al. Computer technology applications in surgical implant dentistry: A systematic review. Int J Oral Maxillofac Implants. 2009;24(Suppl):92–109.
[34]D’souza KM, Aras MA. Applications of computer-aided design/computer-assisted manufacturing technology in dental implant planning. J Dent Implant. 2012;2:37–41.
[35]Ganeles J, Mandelaris GA, Rosenfeld AL, Rose LF. Image guidance for implants improves accuracy and predictability. Compend Contin Educ Dent. 2011;32:52–5.
[36]Balshi SF, Wolfinger GJ, Balshi TJ. A protocol for immediate placement of a prefabricated screw-retained provisional prosthesis using computed tomography and guided surgery and incorporating planned alveoplasty. Int J Periodontics Restorative Dent. 2011;31:49–55.
[37]Rubio Serrano M, Albalat Estela S, Peñarrocha Diago M, Peñarrocha Diago M. Software applied to oral implantology: Update. Med Oral Patol Oral Cir Bucal. 2008;13:E661–5.
[38]Martins RJ, Lederman HM. Virtual planning and construction of prototyped surgical guide in implant surgery with maxillary sinus bone graft. Acta Cir Bras. 2013;28:683–90.
[39]Nkenke E, Vairaktaris E, Bauersachs A, Eitner S, Budach A, Knipfer C, et al. Acceptance of virtual dental implant planning software in an undergraduate curriculum: A pilot study. BMC Med Educ. 2012;12:90.
[40]Spector L. Computer-aided dental implant planning. Dent Clin North Am. 2008;52:761–75. Vi.
[41]Fortin T, Bosson JL, Isidori M, Blanchet E. Effect of flapless surgery on pain experienced in implant placement using an image-guided system. Int J Oral Maxillofac Implants. 2006;21:298–304.
[42]Sengul SV. Computer assisted Implant dentistry: Possibilities and limitations. In: Dibart S, Dibart JP, editors. Text Book of Practical Osseous Surgery in Periodontics and Implant Dentistry. 1st ed. UK: John Wiley and Sons; 2011. pp. 205–26.
[43]Nikzad S, Azari A. A novel stereolithographic surgical guide template for planning treatment involving a mandibular dental implant. J Oral Maxillofac Surg. 2008;66:1446–54.
[44]Arisan V, Karabuda ZC, Ozdemir T. Accuracy of two stereolithographic guide systems for computer-aided implant placement: A computed tomography-based clinical comparative study. J Periodontol. 2010;81:43–51.
[45]Valente F, Schiroli G, Sbrenna A. Accuracy of computer-aided oral implant surgery: A clinical and radiographic study. Int J Oral Maxillofac Implants. 2009;24:234–42.
[46]Azari A, Nikzad S. Flapless implant surgery: Review of the literature and report of 2 cases with computer-guided surgical approach. J Oral Maxillofac Surg. 2008;66:1015–21.
[47]Adrian ED, Ivanhoe JR, Krantz WA. Trajectory surgical guide stent for implant placement. J Prosthet Dent. 1992;67:687–91.
[48]Solow RA. Simplified radiographic-surgical template for placement of multiple, parallel implants. J Prosthet Dent. 2001;85:26–9.
[49]Ganeles J, Mandelaris GA, Rosenfeld AL, Rose LF. Image guidance for implants improves accuracy and predictability. Compend Contin Educ Dent. 2011;32:52–5. Sengul SV. Computer assisted Implant dentistry: Possibilities and limitations. In: Dibart S, Dibart JP, editors. Text Book of Practical Osseous Surgery in Periodontics and Implant Dentistry. 1st ed. UK: John Wiley and Sons; 2011. pp. 205–26.
[50]Birkfellner W, Hummel J, Wilson E, Cleary K. Tracking devices. In: Peters T, Cleary K, editors. Text Book of Image-Guided Interventions. 1st ed. United State: Springer Science; 2008. pp. 23–44.
[51]Widmann G, Bale RJ. Accuracy in computer-aided implant surgery – A review. Int J Oral Maxillofac Implants. 2006;21:305–13.
[52]Ewers R, Schicho K, Truppe M, Seemann R, Reichwein A, Figl M, et al. Computer-aided navigation in dental implantology: 7 years of clinical experience. J Oral Maxillofac Surg. 2004;62:329–34.
[53]Orentlicher G, Goldsmith D, Horowitz A. The power of 3-D computer generated implant planning and surgery. Sel Read Oral Maxillofac Surg. 2009;17:1–32.
[54]Widmann G. Image-guided surgery and medical robotics in the cranial area. Biomed Imaging Interv J. 2007;3:e11.
[55]Lorsakul A, Suthakorn J. Vol. 21. International Conference on Robotics and Biomimetics; 2009. Toward robot-assisted dental surgery: Path generation and navigation system using optical tracking Proceedings of the 2008 IEEE; pp. 1212–6.
Kaikki hyvin,
En ole varma, auta
Soita (09) 5666 733